OKSENSITTE JUPITERIA (2016)
This text was written as a stage concept performed by Rimpparemmi and pianist Anna Laakso within a light space designed by Jani-Matti Salo. Premiere at Full Moon dance festival 2016, other performances at Rovaniemi City Theatre 2016.
*
Teos 8:lle lausujalle, valolle ja pianolle.
3-4 minuuttia hiljaisuutta ja sitten Anna soittaa Shostakovichin Es-molli preludin
Aino: On kesä.
Helmi: On kesä.
Henri: On kesä.
Kaikki: On kesä.
Aino: On kesä, jossa kukat kukkivat ja salamat salamoivat kaikki joen toisella puolella.
Elina: On kesä, jossa kukat kukkivat ja salamat salamoivat kaikki joen toisella puolella.
Anni: Teillä on pulssi.
Anni: Meillä on pulssi.
Anni: Teillä on pulssi.
Anni: Meillä on pulssi.
Aino: On kesä.
Laura: Teidän sydämenne särkyivät niin pahasti, että ne lopulta jättivät teidän kehonne.
Kaikki: Meidän sydämmemme särkyivät niin pahasti, että ne lopulta jättivät meidän kehomme
Laura: Teidän sydämmenne särkyivät niin pahasti, että ne lopulta jättivät teidän kehonne.
Aino: Meidän sydämmemme särkyivät niin pahasti, että ne lopulta jättivät meidän kehomme.
Aino: On kesä.
Elina: ja teistä tuntuu kuin teiltä olisi amputoitu kallo.
Kaikki: Meistä tuntuu kuin meiltä olisi amputoitu kallo.
Anni: Hei hei.
Atte: Hei hei.
Anni: Hei hei.
Kaikki: Hei hei.
Henri: ja kallon laavaa vuotava Puppe-kanikaveri katsoo syvälle tuleviin entisiin silmiimme
Helmi: ja meidän sydämemme särkyivät.
Elina+Anni+Aino: Siltikin me katsoisimme vielä mielellämme kesää taivaalla.
Helmi: Mutta meidän tulevat entiset silmämme ovat molskahtaneet kauniiseen jokeen ja suustamme on jäljellä amorinkaari.
Atte: Molskis.
Elina: Siltikin me katsoisimme vielä mielellämme kesää taivaalla.
Laura pehmeästi: ”Hei hypätään laivaan laivaan laivaan, matkataan läpi taivaan taivaan taivaan
+Helmi: läpi joen varren ja puheemme saa turpaan hevoselta,
+Aino: jonka nimi on Tero, jonka kaverin Horse IIn äitimme ja isämme söivät
+Anni: ja heidän äitinsä ja isänsä, joiden tulevat entiset silmät ovat molskahtaneet kauniiseen jokeen, söivät Teron kaverin Horse IIn kaverin Horse Vn
Anni: ja me muistamme hyvin Teron, Teron kaverin Horse IIn ja Teron kaverin Horse IIn kaverin Horse Vn sekä meidän äitimme ja isämme amorinkaaret ja kauniin joen.
Elina: Hei hei.
Aino: On Puppe.
Atte: On serkku.
Elina: Kohta tulee talvi.
Kaikki: Eikun te muistatte hyvin Teron.
Helmi: Jate muistatte kauniin joen. Me muistamme kauniin joen.
Atte ja Henri: Teidän isänne amorinkaaret myy kierrätettyjä anustappeja Kiinanmuurille.
Teidän äitinne on psykoanalyytikko.
Anni: Kiitos samoin.
Laura: Teidän äitinne niskaa jännittää ikuisesti, josta teidän äitinne ei tahdo päästä elävänä eroon. Teidän äitinne on siis kuoltava ja tunnettava kaiken turhan tulevan ulos kehosta.
Kuoltava ja tunnettava kaiken turhan tulevan ulos kehosta.
Elina ja Aino: Paskan ja pissan. Ja paskan paskan ja pissan pissan.
Henri+Atte: Ja paskan paskan paskan ja pissan pissan pissan.
Aino+Elina+Helmi: Ja ufot ja ufokirjojen kirjaimet ja toteutumattomat salasuhteet ja toteutuneet salasuhteet ja molskis ja salasuhteiden yöt ja päivät ja tunnit ja sekunnit ja tuntien ja sekuntien kohtuuttomuus ja kohtuuttomuuden hirveys ja hirveyden kamaluus ja kamaluuden potentiaali.
Helmi: Kamaluuden potentiaali.
Kamaluuden potentiaali. Kamaluuden potentiaali.
Laura: Kamaluuden potentiaali
Anni: Kamaluuden potentiaali
Elina: Kamaluuden potentiaali
Atte: Kamaluuden potentiaali
Aino: Kamaluuden potentiaali
x 2 + simultaaninen
Atte: Eikun me katsoisimme vielä mielellämme kesää taivaalla ja näkisimme äitimme elävänä ja kamaluuden potentiaalin kuolinpäivän ja isällämme toisen työn ja Teron ennen metvurstia ja Teron kaverin Horse IIn ja Teron kaverin Horse IIn kaverin Horse Vn ennen metvurstia ja metvurstiteollisuuden niskan jännityvän ikuisesti, niin että se ei pääse siitä elävänä eroon.
Kaikki: Metvurstiteollisuuden on siis kuoltava ja tunnettava kaiken turhan tulevan ulos kehostaan.
Atte: ”Miten sääli”
Kaikki: sanoi metvurstiteollisuus.
Atte: ”Olisi ollut vielä niin paljon sanottavaa ja tunnettavaa”,
Kaikki: sanoi metvurstiteollisuus ja kysyi: Mitä Jeesus sanoi kun sai sukset? Jeesukset.
Meitä ei naurata.
Elina: Meitä hävettää. Teitä hävettää. Meitä hävettää. Teitä hävettää.
Henri: Teitä itkettää.
Elina: Meitä itkettää.
Henri: Teitä Itkettää.
Laura: Meitä itkettää.
Kaikki: Ja ikävöittää. Kun me olemme itkeneet ja ikävöineet sopivasti, me olemme valmiita puhumaan kolmemetriseen jalokivipillumikrofooniin ja taivas värjääntyy sateenkaaren väreihin. Drinkki
Anni: Me valehtelimme. On talvi. On hissipoika ja Pupen serkku pohjoisesta laukkaa puuterilumessa. Eikun on pimeys, jossa etsitään Rooman keskustaa Rooman keskustassa eikun Rooman keskusta saa nopean syövän mutta toipuu siitä.
Kaikki: Me avaamme sen leveyden teille ja te pidätte siitä.
Aino: On talvi, eikun kesä ja Rooman keskusta, on pimeys.
Henri: Me avaamme niiden leveyden teille ja te pidätte siitä.
Me emme valehdelleet, me avaamme niiden leveyden teille ja te pidätte siitä.
Kaikki: On ranta.
Atte ja Helmi: On ranta. Te pidätte siitä kun sanomme ”Näemme Kiinanmuurin keskellä rantaa.”
Kaikki: Me pidämme siitä kun sanotte: ”Näemme Kiinanmuurin keskellä rantaa.”
On taas ufokirja.
Elina: Eikun isä.
Kaikki: Me emme valehdelleet. Me avaamme niiden leveyden teille ja te pidätte siitä.
Elina: Te pidätte isänne työstä.
Kaikki: Me pidämme isämme työstä.
Elina: Molskis.
Anni: Te valehtelitte. Te ette pidä isänne työstä.
Henkka: Te pidätte Kiinanmuurista.
Kaikki: Me pidämme Kiinanmuurista, ufoista, Kirstistä, hissipojista, tunneista ja sekunneista.
Anni+Helmi+Elina: Meillä on syntymäpäivä.
Meillä on syntymäpäivä.
Meillä on syntymäpäivä.
Meillä on syntymäpäivä. (tähän Ainon ja Aten vitsit)
Elina: Meillä on kuolinpäivä. Meillä on kuolinpäivä +naiset: ja me pidämme siitä.
Meillä on kuolinpäivä ja me pidämme siitä.
Kaikki: On kulunut kohta puoli tuntia ja Te pidätte siitä. Kiitos samoin.
Aino: Te haluatte uudelleen mainittavan kuolinpäivän.
Kaikki: Me haluamme uudelleenmainittavan kuolinpäivän.
Aino: Ja syntymäpäivän.
Kaikki: Ja syntymäpäivän.
Kaikki mimmit: Ja New Yorkin.
Kundit: Kuolinpäivän, syntymäpäivän ja Kiinanmuurin eikun New Yorkin eikun Kiinanmuurin eikun New Yorkin
+mimmit: eikun Kiinanmuurin eikun New Yorkin eikun Kiinanmuurin eikun (taputus)New Yorkin keskellä rantaa. Ja Kiinanmuuri jää pois hei hei. Te haluatte uudelleenmainittavan me emme valehdelleet, syntymäpäivän ja kuolinpäivän keskellä rantaa. Ja syntymäpäivä ja kuolinpäivä jäävät pois. Hei hei.
Anni: Te pidätte hiljaisuudesta.
Anni: Me pidämme hiljaisuudesta.
Anni: Te pidätte hiljaisuudesta.
Anni: Me pidämme hiljaisuudesta.
(hiljaisuus)
Anni: Tapahtumahorisontin takana näkyy kaikki värit.
Kaikki: Tapahtumahorisontin takana näkyy kaikki värit.
Henri: Ja sinne lyhyemmäksi kuin ikuisiksi ajoiksi kapseloituneet asiat.
Laura: ja laavaa vuotavat Puppe II-III,
Anni, Laura, Aino, Helmi: ja pulssit ja amputaatiot ja salasuhteet,
Kaikki: ja joku aurinko ja meidän unemme kiertämässä kehää (Anna aloittaa Heiniön) ja meidän unemme kiertämässä kehää ja meidän unemme kiertämässä kehää ja meidän unemme kiertämässä kehää ja meidän unemme värjäämässä tapahtumahorisontin jonka takana näkyy kaikki värit ja meidän unemme kiertämässä kehää ja äitimme unet kiertämässä kehää ja isämme unet kiertämässä kehää ja Tero hevosen ja kavereiden unet kiertämässä kehää ja äidin psykoanalyytikkoystävä Kirstin unet kiertämässä kehää ja isän kiinalaisen kasvisruokaravintoloitsijatuttavan unet kiertämässä kehää ja särkyneen sydämemme unet kiertämässä kehää ja särkyneen sydämemme unet kiertämässä kehää ja särkyneen sydämemme unet kiertämässä kehää ja särkyneen sydämemme unet kiertämässä kehää ja seuraavaksi unet jäävät pois hei hei hei hypätään laivaan laivaan laivaan matkataan läpi taivaan taivaan taivaan läpi joen varren läpi paskan ja pissan ja paskan paskan ja pissan pissan läpi kohtuuttomuuden potentiaalin me valehtelimme New Yorkin me valehtelimme joen varren me valehtelimme isämme äidin takapihan isämme äidin takapihan isämme äidin takapihan
(Anna soittaa yksin)
(Heiniössä “Kettu juoksi yli järven”:)
Atte: Isämme äiti vihaa meitä. Laura: Isämme äiti vihaa meitä.
Helmi: Isämme äiti istuttaa meidät multaan kuin kukkametaforat.
Kaikki: ja olemme kuin huonot kukkametaforat retkellä omaan huonouteensa.
Henri: Kuin huonot kukkametaforat retkellä omaan huonouteensa.
Aino: Näemmekö huomisen päivän?
Kaikki: Näemmekö kesä IIIn?
Näemmekö äitimme psykoanalyytikkoystävä Kirstin,
Elina: Me valehtelimme
Kaikki: Heikin ja isämme äidin salasuhteen.
Emme. Näemme. Emme. Näemme. Emme. Näemme. Emme. Näemme. (Heiniö loppuu)
Näemmekö äitimme psykoanalyytikkoystävä Heikin ja isämme äidin salasuhteen?
(Kuiskaten diminuendossa): Äitimme psykoanalyytikkoystävä Heikin ja isämme äidin salasuhde on ikimuistoinen.
Psykoanalyytikkoystävä Heikin ja isämme äidin salasuhde on ikimuistoinen.
Analyytikkoystävä Heikin ja isämme äidin salasuhde on ikimuistoinen.
Anaaliystävä Heikin ja isämme äidin salasuhde on ikimuistoinen ja heidän sydämensä särkyivät niin pahasti, että ne lopulta jättivät heidän kehonsa.
Elina: Ettekä lopeta puhettanne näihin sanoihin.
Anna: Eikun syntymäpäivä palaa jälleen luoksemme. Ja lyhyemmäksi kuin ikuisiksi ajoiksi kapseloituneet asiat palaavat jälleen luoksemme ja suihkuttavat itsestään veret, (soinnulla:) ding ding ding ja tulevat entiset silmämme molskahtavat jälleen kauniiseen jokeen ding ding ding. Joen pohjassa asuu Kirstin ja Heikin kaveri, vain ii-kielellä puhuva Raimo, jolle hänen kaverinsa märkäpuku-Päivi käy iltaisin lukemassa kehittämiään salaliittoteorioihin perustuvia horoskooppeja ja joenpohja-Raimo lukee märkäpuku-Päiville vettyneestä muistikirjastaan ii-kielellä asioita kuten: ”Raimo on aina rakastanut Päiviä eikun Piivi in iini rikistinit Jounia. Ja joka kerta asiansa luettuaan Raimon eturauhasesta pulpahtaa kupla ja siitä Raimo ja Päivi käyvät pitkiä reflektiivisiä keskusteluja, jotka päättyvät usein hyvin paitsi kerran kun Päivi luetteli ii kielellä mitä kaikkea on, Raimo nousi pintaan ja poksahti tekstuuriksi rannalla olleen kirjoittajan tyhjälle aukeamalle.
Henri: On ranta. Helmi: On salamat. Atte: On toisto. Aino: On Aperolpilli. Elina: On laiva.
Anni: On kukkametaforat. Laura: On hissi. Henri: On Rooman keskusta.
Helmi: On sateenkaaret. Atte: On Jeesukset. Aino: On puuterilumi. Elina: On hei hei.
Anni: On pulssi. Laura: On molskis. Henri: On eväät. Helmi: On päivät.
Kaikki: Ei ole kuplaa ei ole Raimoa ei ole märkäpukua ei ole ii-kieltä ei ole muistikirjaa ei ole horoskooppeja ei ole Jupiteria ei ole kirjoittajaa.
Helmi: Ja äitimme palaa jälleen luoksemme Nissanissaan laavaa vuotavat Puppe I-III ja Kirsti, me valehtelimme, (kuiskaten:) anaaliystävä Heikki.
Henri+Atte: Me valehtelimme. Kirsti eikun Heikki eikun Kirsti eikun Heikki eikun Kirsti eikun Heikki eikun Kirsti eikun Heikki eikun Kirsti eikun Heikki eikun Kirsti eikun Heikki eikun Kirsti eikun Heikki eikun Kirsti eikun Heikki
+mimmit: eikun Kirsti eikun Heikki eikun Kirsti eikun Heikki eikun Kirsti eikun Heikki eikun Kirsti eikun Heikki eikun Kirsti eikun Heikki eikun Kirsti eikun Heikki eikun Kirsti eikun Heikki eikun Kirsti eikun Heikki
taputukset: eikun Kirsti eikun Heikki eikun Kirsti eikun Heikki eikun Kirsti eikun Heikki eikun Kirsti eikun Heikki eikun Kirsti eikun Heikki eikun Kirsti eikun Heikki eikun Kirsti eikun Heikki eikun Kirsti eikun Heikki… 4 Jopet + 4 käänteinen Jopet
Ei kumpikaan. Me suihkutimme veret heistä ja ufokirjojen kirjaimilla kirjoitetaan:
”seuraavaksi äiti jää pois hei hei.”
Elina: Ja Tero palaa luoksemme ja Teron kaveri Horse II palaa luoksemme ja Teron kaveri Horse IIn kaveri Horse V palaa luoksemme
Elina+ Anna+ yksitellen kaikki: Jeeeeeeeeeeeeeee.
Kaikki: Me emme suihkuttaneet veriä heistä (soinnulla:) ding ding ding. Me avamme sen leveyden teille ja te pidätte siitä.
(Pieni paussi)
Aino: Kumpa me voisimme kertoa lisää omasta elämästämme ja Horse IIIsta ja Horse IVsta.
(Hyräily I 2 kierrosta kaikki )
Helmi, Elina, Aino ja Henri hyräilevät.
Atte, Laura ja Anni: Kumpa me voisimme kertoa edes jotain Horse IIIsta ja Horse IVsta ja lisää pillusta ja syntymäpäivästä ja niiden yksilöllisestä suhteesta Beethovenin Kuutamosonaattiin. Kumpa me voisimme kertoa, että seuraavaksi kohtuuttomuuden potentiaali ja ding ding ding jäävät pois.
(Hyräily jatkuu, piano I kierto alusta)
Atte, Laura ja Anni hyräilevät:
Helmi, Elina, Aino ja Henri: Ja kesä palaa jälleen luoksemme. Ja uutena kaverina kirveshoito. On kesä ja kirveshoito. Me annamme kirveshoitoa. Te annatte kirveshoitoa. Me annamme kirveshoitoa. Te annatte kirveshoitoa. Me annamme kirveshoitoa. Te annatte kirveshoitoa. Me annamme kirveshoitoa. Te annatte kirveshoitoa.
(Hyräily II)
Aino: Me annamme kirveshoitoa New Yorkilaisella sillalla, jossa eväitä syödään ja lauletaan mukana ensimmäinen säkeistö laulusta ding ding ding, ja syödään lisää eväitä ja hohdetaan auringon ja kuutamon ja yön ja päivän ja salamoiden ja takapihan kanssa. Me avaamme sen leveyden teille ja te pidätte siitä. Me pidämme siitä. Me pidämme ja te pidätte siitä kuinka kallon kauniin valkeat palaset tippuvat New Yorkilaisen kauniin joen kauniiseen varteen. Kaikki: Ja kaikki muu jää pois.